Saavuimme tähän moskeijaan sateella, joka yltyi pimeän tultua rajuksi ukonilmaksi. Siinä oli siisti tunnelma, kun taivas revitteli kunnolla ja kaavut päällä vaeltelimme pylväiden alta. Maa kastui sateesta ja lattialaatat yrittivät vetää puoleensa. Tuolla ei ollut meidän lisäksi liukastelemassa ketään muita. Vain lapsia leikkimässä sisäänkäynnillä.
Balilla on tullut käytyä toki monessa temppelissä, joista voisin jotain laittaakin, mutta en tee tästä mitään ”Pyhien paikkojen koonnos” – blogia. Tämä moskeija Malesiassa ei ollut ehkä kaunein, jossa olen käynyt, mutta ihastuin siihen, miten valo ja varjot kävivät sen koristeellisiin seiniin ja veden peittämään lattiaan. Salamat kirkastivat koko taivaan, kun muuten iski pimeys.
Pitäisi jonkun mielestä päästä kamera-ajattelusta eroon. Joskus häiritsen muita sulkemalla koko muun maailman pois kuvaamisen tai kuvien katselun ajaksi. Keskityn ihan täysin yhteen asiaan kerralla, en kuule, en näe muuta. Mutta saa kai sitä nyt ihminen poistua hetkeksi? Ei tässä maailmassa ole mitään läsnäolopakkoa. Katsoessani jotain mielenkiintoista mietin joka kerta, miltä se näyttäisi 10 x 15 kokoisena. Vielä kun intohimo kohtaisi myös taidot, ja jonain päivänä niin käykin. Kaakkois-Aasia näyttää olevan aika kiva paikka harjoitella.
Olen nukkunut viime öitä ilmastointi päällä. Täällä on paljon kuumempi ja kosteampi kuin ensimmäisinä kuukausina. Suomalaisen Finnsurf-elokuvan ensi-illassa täällä Balilla näki pitkästä aikaa kuvaa lumiauroista, tyhjistä Helsingin kaduista, joissa autot olivat peittyneet lumivallien alle. Melkein tuli kylmä siinä 30 asteen lämpötilassa katsellessa ihmisiä surffaamassa Itämeressä märkäpuvut yllään, kun jäälautat vetelivät ohi. Olin melkein unohtanut, miten kalseaksi se siellä menee. Tuo Lykke Lin video jättää saman kylmän tunteen.
2 kommenttia:
Rakastuin tuohon sateenvarjokuvaan <3
Mun kuvaajalla on ollut silmää :)
Lähetä kommentti