Viet Nam!

Nam, nam, nam! Nam tarkoittaa kai suomeksi miestä, mutta se on niin moniselitteinen sana. Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa vähän ruuasta. Vietnamissa pääsee herkuttelemaan niin paikallisen kuin kansainvälisenkin keittiön antimilla todella huokeasti. Kaikki ne opaskirjojen jutut ”kulinaristien mekasta” käyvät toteen. Jos jotain hyvää kolonialismista, niin ranskalaisen keittiön vaikutus, joka on luonut aika kivan makujen sekoituksen.

Vietnamissa saimme monesti myös ”valmistaa” herkkumme itse. Kattila tuotiin lieden kanssa pöytään ja kiehuvaan veteen pudoteltiin taikinapalloja, kasviksia ja mereneläviä. Lihanpalat ja vartaat myös grillattiin ja maustettiin omin pikkukätösin. Fondue- tyyppiset jälkiruuat olivat nekin asiaan kuuluvasti suosiossa. Liedet pöydillä tuntuivat välillä kuumottavilta muutenkin helteisinä päivinä, mutta ne toivat kivan näpertelyulottuvuuden ruokailuun. ”Hei, tämähän on eka kerta, kun me laitetaan ruokaa Balille tulon jälkeen!”  

Viini maistui suussa taivaalliselta monen kuukauden tauon jälkeen. Balilla olen kerran maistellut paikallista viiniä, mutta se on jäänyt siihen. Saarella kun viinilasille tulee hintaa monesti enemmän kuin Suomessa, jos sellainen edes kuuluu valikoimaan. Alkoholivero on Balilla korkea, mutta paikallinen pilsneri toimii raikkaana ja hyvänä ruokajuomana, olematta turhan kallis. Vietnamissa punaviinilasi on sen kaksi euroa ja tuontiviinien valikoima on huomattavasti laajempi kuin tuolla koti-Indonesiassa.

Olen aika huoletta laittanut suuhuni kaikkea, mitä mieleni on tehnyt koko reissun ajan heti ensimmäisistä päivistä Balilla lähtien. Vatsani ei ole niin herkkä, että sitä tarvitsisi jännittää, ja muutenkin ilman makumatkailua jäisi yksi osa matkailua kokematta. Tulisuus on mielestäni monesti kiva piirre ruuassa, mutta Vietnamissa heitti se ensimmäisenä iltana vähän yli. Vatsani kanssa päätettiin sitten yhteistuumin tilata seuraavana päivänä ihan kalaa. Siitä lounaasta on otettu alla olevia kuviakin. Turun silakkamarkkinat jäivät tänäkin syksynä väliin, mutta nämä ankeriaan näköiset veijarit, auttoivat pääsemään harmituksesta yli. Oli herkullista ja teki olon autuaaksi siihen asti, kunnes seuraavan kerran tuli nälkä.

Epävarmaa myhäilyä menuta selatessa.

 

Toinen kaverikuva Antin kanssa, kun näytetään niin hassun samalta.



Sammakot oli lihotettu pulleiksi, mutta en syönyt näitä. Vielä.



Minun lautaseni.



"Jos nyt kevyen keittolounaan ottaisi."

 

Kaikille tuotiin suuret oluttuopit jäähaloilla pöytään. Kysymättä.

Kalanpäät jätin lautaselle. Lapsena hoitopaikassa olisi jääneet Muumit taas katsomatta.

Henkilökuntakin veti siinä bissee töiden lomassa.

Illallistouhuja.

Grillimestari paistaa ja oppipoika seuraa. Hehe ei nyt kai.

Vielä kuvaa suupaloista.

Oui, c'est moi! Tikut kädessä miten sattuu.

Suomessa Sarvijoen kylässä on nyt aamu ja saankin toivottaa HYVÄÄ ISÄINPÄIVÄÄ PARHAALLE ISKÄLLE! Tänään on isäinpäivän skype. Sitä ennen käyn vielä haukkaamassa jotain hyvää lounaaksi.