Place to be, place to be

Ostin Gileiltä postikortteja, mutta ne vei meri. Tämä blogi on kuitenkin yksi iso kortti Suomeen ja Floridaan. Välittäkää terveiset mummille ja kaikille, jotka eivät pääse nettiin. Vielä kyllä postitan myös perinteiset maisemakortit ja kirjoitan taakse, että "Terveisiä täältä, + 35 celsiusta" vai mitä niihin nyt tavataan laittaa.  Kuvitan tämän pikku julkaisun kuvilla sen espanjalaisen ravintolan terassilta, jonka mainitsin viimeksi. Aika arkisen näköinen paikka jakaa sangriakannu vai mitä ootte mieltä. Säkkituolien päällä vielä - huh miten ysäriä!

Tytöt toivat Singaporen tuliaisina uuden tyttöihmisen Thaimaasta tänne meidän villaamme. Tämä tekee asukasmäärän loppusummaksi kahdeksan. Miten sitä osaa enää muuttaa Turkuun yksiöön tammikuussa, kun on tottunut tähän lämpöön ja näihin ihmisiin tässä? Sängynkin on jakanut jonkun kanssa jo viidessä eri hotellihuoneessa. Enää ei ole sellaista yksityisyyden kaipuuta kuin mitä alussa vielä vähän kantoi. Myös kärsimättömyys on muuttunut rauhalisuudeksi näillä leveyspiireillä. Sitä voi näköjään ihminen aivan hyvin vain istua paikallaan pitkiä aikoja ja odottaa ilman sen kummempaa tekemistä. Uskon, että joku on keksinyt tämän jo ennen minua.

Suomessa jalkani saattoi vähän vispata lattiaan ja toisinaan muljauttelin (ihana sana) silmiäni, jos oikein jouduin odotella jotain tai jotakuta. Ajatuksena oli "ettei mitään kiirettä, kunhan nyt äkkiä". Nyt olen oppinut samaa rauhallisuutta, mitä sitä oli vielä lapsena ennen kuin iski länsimaalaisen ihmisen pyhä levottomuus. On oltava armollisempi ja kaikissa asioissa lopulta pääasia on, ettei hermostu. Isä on aina hokenut tuota, mutta piti tulla tänne oivaltamaan se. Hermostumalla, jos ei nyt menetä kasvojaan, niin on ainakin se osapuoli, joka nolaa itsensä. Ei se stressi ole kai kenenkään elinikää pidentänyt. "Meille opetetaan monin tavoin, että maailma on paikka, josta on kiire haluta pois", sanottiin jossain runossa. Tai saatettiin siinä sanoa jotain muutakin. En muista enää. Täällä on hyvä, ja siksi täällä voi myös vartoa vähän .

Sisko sisko sisko, tule sieltä Amerikanmaalta joskus skypeen. Miten olisi esim. huomeniltana? Voin odotella.

Tanssilattia vuorella

Julkaisen nyt tekstin, joka on kirjoitettu ehkä viikko sitten. On vaikea ehtiä koneelle kaiken tämän keskellä... Seuraavina päivinä tulen kuitenkin kirjoittamaan enemmänkin. Olisi aika paljon kaikkea, josta voisin kertoa. Monesti ainoa oikea kanava on vain yksityinen muistikirja, mutta tällekin paikalle on tarinansa. Aloitetaan.
 

Rannat kalliokielekkeiden välissä, temppeli jylhällä vuorella, kilpikonnasaari, vesiurheilumahdollisuudet... Ja viimein auringonlasku päättää päivän kauneimman espanjalaisen ravintolan terassilla. Nusa Dua todella tietää, miten tuottaa matkailijoille mielihyvää. Viime lauantaina otimme tulevan vakkarikuskimme päiväksi Nusa Duan seuduille Balin eteläkärkeen ja kävimme muun muassa Uluwatussa, Dreamlandissa, Padang Padangilla, Turtle Islandilla. Autonkuljettaja näytti mielestään parhaita paloja seuduilta. Eikä mikään ollut pettymys. Joinain pävinä posket kipeytyvät hymyilemisestä. Tuokin oli niitä päiviä.

On täällä ollut vastoinkäymisiäkin. Sunnuntaina en saaanut yhtään aaltoja. Teki mieli kaivaa surffilaudalle hauta. Näitä asioita ei voi ottaa liian kevyesti. Nirwana-pesula hukkaa meidän vaattetamme. - Kas siinä meni paras t-paita, ja tuosta nuon vain rakas toppi! Onneksi tilalle saa näitä vieraan miehen boksereita. Joo, kyllä maksan kaiken, kun varmaan pesitte myös hukkaamanne vaatteet.

Viimeksi annoin pyykkini skootterivuokraajien matkaan. Laiva on lastattu turismilla, niinpä balilaiset ovat aikamoisia monitoimibusinessmiehiä. Taikasieniä kaupitteleva heppu vuokraa sivussa ajoneuvoja, korukauppias onkin myös hieroja ja banaanimyyjältä saa bensaa.

Saanko nyt valittaa? Karpolla on asiaa, kun Sarilla on tämä yskäkin. Köhää ei lainkaan helpota se, että koko ajan ympärillä palaa jotakin. Peltoja kulotetaan maanteiden varsilla, hyttysmyrkyt vaikuttavat villalla, suitsukkeet esi-isille ja jumalille paksuntavat ilmaa kaikissa suljetuissakin tiloissa ja tupakat palavat koulun kanttiinissa syödessä. Toisaalta Ubudissa poltetaan ruumiita kovin julkisesti, että onko tämä nyt sitten niin paha? Myrkyttäkää vain naapurit samalla tuholaissavulla tämäkin piha (olen tässä jonkun harmaan pilven keskellä terassilla)!

Aamuisin syödään kaksi aamiaista; ensin se tavallinen ja sitten pakokaasuannos koulumatkalla. Indonesia on maailman kolmanneksi suurin saastuttaja maailmassa. Jo pelkästään liikennettä katsomalla sitä ei voi kuin ajatella, että niinpä ja voi voi. Kohta on meidän karkumatka puhtaaseen ilmaan Gileille, joissa hallitus on kieltänyt kaikki moottorikäyttöiset ajoneuvot. Saarilla liikutaan todellakin vain kävellen tai hevosvankkureissa. Eilen kuulimme, että myös laivaliikenne saarelle on hyvin säänneltyä.

Gilin speed boat -matkan kaupannut mies halusi kuiskata meille marijuanan saatavuudesta saarella. Gileillä ei ole poliisia, vaan kaikki ongelmat ratkaistaan kyläläisten kesken. Sen sijaan Balilla on tiukkaakin tiukempi lainsäädäntö ja huumausaineista rangaistaan ankaralla kädellä; kuolemantuomioitakin toimeenpannaan. - But don't bring it here, don't bring it here! mies jatkoi supinaansa jo huomattavasti kovemmalla äänellä. Tässä lähellä vankilassa viruu tälläkin hetkellä lukuisia eurooppalaisia nuoria huumeiden hallussapidon vuoksi. Läheskään aina he eivät ole tienneet kantaneensa mitään. Tai sitten on vain jossain vaiheessa karannut käsistä...Tämä saari on monelle tanssilattia vuorella; pudota voi kamalan korkealta.

Olen kuullut, että Suomessa on syksy nyt. Arki se on meillä täälläkin, vaikkakin juhlaa puolillansa. Aika juoksee liian nopeasti.

Holy Snake

Meren pohjassa. Temppeli nimeltä Tanah Lot, Balin kuvatuin nähtävyys edessä, mutta kuvaan vain maata ja lätäköitä. Miten mielenkiintoinenkaan voikaan olla vuorovesi. Mielenkiintoisempi kuin 300.000 japanilaista turistia, jotka peittävät temppelin. Miten hyvältä ja tutulta meri tuoksuukaan. Mielenkiintoisempi kuin nähtävyydet, japanista kotoisin olevalle turistille, on vain länsimaalaiset turistit. Mitä valkoisempi länkkäri, sitä halutumpi hän on nousevan auringon maan asukkien kuvagallerioihin. Ensin väläytän jenkkihymyni perheen pojan kanssa, sitten tyttären. Isän kanssa oma kaverikuva, tietenkin. Räpsinnästä ei tule loppua. Kiitos ja kohtelias poistuminen. Perheen äiti varmaan pärjää ilman kuvaakin.

Tanah Lotin kuuluisi erottua saarena meressä, mutta tähän aikaan vesi on liian alhaalla. Tänne tullaan katsomaan auringonlaskua. Olen oppinut, ettei auringonlasku ole joka paikassa sama. Se ei ole edes samassa paikassa sama. Sama se, tuona päivänä oli ne pilvet.

Kyltti johtaa luolaan, jossa on pyhä käärme. Annan vanhalle miehelle vanhan setelin. Hän murahtaa merkitsevästi - annoin liian vähän. Luolassa (eli noin metri edellisestä) on toinen samanlainen käppänä ukko kädessään taskulamppu, jolla hän osoittaa käärmettä. Kysyn saanko ottaa kuvan tuosta laihasta otuksesta. Salamanvalo paljastaa hänet koko pyhyydessään, koko arkisessa käärmeen nahassaan. 
 

Portilla, jossa tullessa näimme hääparin, on pakko ottaa vähän kuvia maallisemman käärmeen kanssa.Tyyppi lipoo sinistä kieltään ja tiukentaa otettaan ympärilläni. Sen ruumis on painava, mutta pehmeä eikä kokemus ole ollenkaan epämiellyttävä. Paitsi nyt tuolle käärmeelle. Kai. Palaamme kotiin halki pimeiden riisipeltojen. Mennessä oli saanut huomata, että luonto on täällä hyvin erilaista vain 40 kilometrin ajomatkan päässä. Millaista se onkaan kauempana.
 

Viikonloppuna olimme Balin eteläkärjessä Nusa Dualla ja niillä hoodeilla. Mahtava viikonloppu takana, ei voi muuta sanoa. Paitsi että jotain sanon seuraavassa blogikirjoituksessani. BB-talomme on myös saanut uuden asukin, kun Ile tuli taloon. Mimpi indah teman-teman. Kauniita unia ystävät. 

Orang kerja

Täällä on ilmassa sadekauden tuntua. Vesipisarat kasaantuvat pilviksi, mutta vielä mitään ei tule alas. Tuuli on navakampi alle 80 km/h nopeuksillakin. Vielä tämän kuukauden ajan pitäisi kuitenkin olla kuiva kausi.

Olen eksynyt matkalla kouluun ja matkalla kotiin auringonlaskun aikaan. Se tunne kun aurinko paistaa matalalta sokeuttaen silmiä, ja kaikki joilta olet kysynyt tietä, ovat neuvoneet eri reitin. Siinä voi sitten lohduttautua sillä, että kohta on pimeää, niin eipä ota silmiin tuo aurinko enää. Yhtään en kyllä kadu tuota pyörän vuokraamista ja reitiltä katoamisetkin ovat jääneet tällä viikolla. Enää ei pelota, vaikka mitä tuolla tiellä näkisi. Tykkään tästä ajamisesta kamalan paljon. Voisin melkein sanoa että rakastan, mutta se on niin vahva sana se. Eilen ajoimme 40 km luoteeseen Tanah Lotille eikä se olisi ollut ollenkaan sama auton ikkunasta.

Koulu on vienyt enemmän aikaa kuin kukaan meistä odotti. On saanut mm. pitää esitelmän Euroopan unionin ja The Association of Southeast Asian Nationin (ASEAN) eroista, selostaa lakitunnilla perusjutut vallan kolmijaosta Suomessa ja oikeastaan kaikesta mahdollisesta muustakin, mikä liittyy jollain lailla oikeustieteeseen tai sitten ei liity (interaktiiviset luennot), turismin tunnilta esseetehtäviä ja historiakulttuurimaantietoetnologiatavatmitävielä-oppiaineesta taas esitelmän tehtäväksi.

Opettaja on aina joko Pak (mestari, isä) tai Ibu (rouva, äiti) ja hänet tunnistaa valtavasta kultakellosta. Bahasa indonesian oppitunneilla jokainen on vuorollaan Ibun tentattavana kääntäen englannista indonesiaksi lauseita; "Ystäväni äiti on Kutan rannalla ottamassa aurinkoa ja juomassa kuumaa kahvia aamiaiseksi, päällään halpa saronki, joka maksaa 679.500 rupiaa" tai jotain muuta vastaavaa. Tuima ilme päällään opettaja tuijottaa noin kolmekymmentä sekuntia pistävästi ja heittää sitten ilmoille tuollaisen lauseen. "Don't be shyyyyyy!". Kieltä kyllä oppii hassun nopeasti.

Yliopistorakennus on viihtyisä ja luentosalit ovat ilmastoituja. Aamulla pitää muistaa pakata mukaan oma wc-paperi, sillä koululla sitä ei ole. Paperista luovuttiin, kun opiskelijat eivät tienneet, mitä sille tehdä vaan heittelivät nurkiin vain. Tyypillinen aasialainen huuuhtelu käy kätevästi, sillä toileteissa on aina vesisanko ja kauha. Muuta ei sitten olekaan. Toisaalta se on hyvä asia, sillä Suomessa aina puudutti odottaa tyttöjen vessajonossa, kun sisällä olevat vain meikkasivat, juttelivat ja mitä lie odottivat kaveriaan (okei, oon tehnyt tätä myös). Näissä unisex-vessoissa, joihin mennessä toivoo, että pytyn kansi on nostettu ylös (se on silloin vähemmän märkä) ei ainakaan kukaan hengaile muuten vain.

Denpasariin ajellessa vaatteet tummuvat pakokaasusta silmissä, ja sitä samaa kaasua kun hengittää tarpeeksi, alkaa kaivata maaseudulle. Kuvasin viime lenkiltä muutaman kuvan naapurustosta, joita julkaisen tässä samalla. Otsikko "orang kerja" tarkoittaa "ihmisiä töissä" ja seuraavina kertoina, kun kirjoitan, se tulee kyllä olemaan ihmisiä ihan vapaa-aikaa viettämässä. Sitäkin orangitkin tekevät kuitenkin aika paljon.

 

Villa's Fauna

Tämä kouluviikko on alkanut joka aamu kahdeksalta eli kuudelta on soinut kello. Soimisella tarkoitan sitä, kun täältä ostettu puhelin sanoo: "It's six o'clock a.m, time to get uuuup!". Ensimmäisellä kerralla hätkähdin, että kuka kumma täällä huoneessa on, mutta se olikin Ibu telephone *. Näin se koulu alkaa aikaisin täällä aina, mutta tällä viikolla koulua onkin se viitenä päivänä viikossa (no huh huh), johtuen ramadanista tulleesta lomasta. Huomenna alkaa viikonloppu kunhan ensin Economy and Business of South East Asia, Business Law and Legal Tradition on Trade and Investment sekä International Tourism Management -luennot on käyty läpi.

 

Suomessa kun sanoi lähtevänsä Balille vaihtoon sai yleensä kuulla aikamoiset naurut, että luuletko että siellä jotain muka opiskellaankin, surffaatte vaan! No yhtenä päivänä tällä viikolla oli pari tuntia peruttu, jolloin me lähdettiin Kutalle surffaamaan, mutta muuten on kyllä pitänyt aika kiirettä. (Oli muuten mahtavaa. Tuli kyllä laudasta muun muassa ohimoon ja polvet ovat mustelmilla, mutta se onnistumisen tunne! Liitäminen aallonharjalla palkitsee, kun on saanut kurkun ja nenän täyteen suolaa ja hiekkaa.) Tänään ajettiin auringonnousun jälkeen koululle ja palattiin saman tähden laskun aikaan. Toki siinä välissä nyt käytiin orpokodissa.



Tulen tänne blogin puolelle uudestaan varmaan, kun Ice Breaking Partyt on käyty lävitse. Meillä taitaa muuten olla jatkot Sky Gardenissa eli Kutan kuusikerroksisessa yökerhossa, kun yöllä päivämäärä vaihtuu ja koittaa taas tuo kuuluisa 11.9. Tässä maailman suurimmassa muslimivaltiossa, kun nyt on aiemmin räjäytetty turisteja Kutalla, niin monen mielestä ehkä kannattaisi jättää tuona iltana menemättä tuohon baariin. Vaan eipä tuollaisia juttuja voi alkaa pelätäkään. Sky Garden on aika kätevä paikka, jos haluaa kadottaa ihmisiä, mutta nyt olisi kiva jos porukka pysyisi aika kasassa. Jatkopaikkana ehkä muutenkin suosisin jotain muuta pool partyjen jälkeen. Katsotaan mihin ilta vie.

 

Tulin tänne oikeastaan julkaisemaan vain yhden kuvasarjan ötökkäjahdista, mutta terrorismiinhan tämä tästä johti. Meillä on kotona jos jonkinlaista mönkijää, joista osa kuuluu perheeseen ja osa on kuokkavieraita. Välillä on mahtava show, kun joku meistä hyppää ilmaan kiljumaan ja se tarttuu muihin. Olen hakenut eräälle nimeltä mainitsemattomalle (no Jassille) kaakaon jääkaapista, koska hän ei itse uskaltanut keittiöön siellä olevan pikkueläimen vuoksi. Naisellinen kiljaltelu ja pieni ripaska ovat kyllä parasta viihdettä. Mulla on blogi, että voin kertoa tällaisia asioita.

Operaatio koppakuorianen

 



Antti meinaa mennä hätyyttämään kuoriaista, mutta missä vaiheessa Hennan silmät alkoi hehkua punaista?

"Ana, et töki sitä!!"

Raukka heittää selälleen

Heitto pussiin ja koppiksesta koppi

"SE on täällä!"

Matiaksen juoksuaskeleet. Mies juoksee henkensä edestä!

Kaisa tekee niin kuin kauhuelokuvissa tehdään ja juoksee yläkertaan pakoon!

Ja huonostihan siinä käy! Hei eikö ne neljä Screamia ole opettaneet mitään?

Osa on kyllä ollut oikeasti vaarallisen näköistä sakkia. Ja sitten kun nuo kaikki ovat kunnon kamikazelentäjiä. Miten voi olla, että kaikilla niillä on siivet? Paitsi että sammakoilla ei ole, vaan hypyt pöydän reunalle ovat päättyneet heille aika nolosti. Alakerran vessassa vaanii tuo hämähäkki, joka on voitu ikuistaa vain verkon takaa. Yhtäkään käärmettä ei ole kuitenkaan luikerrellut paratiisiin. Eikä luikertele. Sweet dreams tai Selamat tidur! Ylen luontoilta kuittaa.

* = Ibu tarkoittaa rouvaa ja äitiä. Niin me kutsutaan täällä meidän naispuolisia luennoitsijoita.

(Tämä on kirjoitettu eilen 8.9, mutta nyt sain julkaistua kuvien kanssa paremmin toimivan netin ansiosta.)

Lauantaiajelut ja -tanssit

Viime aikoina olen avannut suuni toistuvasti sanoilla "vuokrasin" tai "ostin". Raha vaihtaa omistajaa eikä seteli ehdi kauan poltella käsissä. Tämä on jatkuvaa pelailua rupioilla aina jonkun ostaessa yhteistä hyvää ja muiden velkaantuessa. Toisinaan samat setelit lähtevät samalta ihmiseltä vain palatakseen takaisin neljän välikäden kautta. Joskus velka vaihtaa omistajaa ja se vasta sekavaa onkin. Mutta aina ollaan kartalla.

 

Meillä alkaa koulu huomenna, mikä on tuonut monia hankintoja. En ottanut Suomesta mukaan juuri kouluvaatteita, joten on ollut pakko kiertää kauppoja. Tässä viikonlopun aikana tuli myös ratkaistua ongelma, millä kulkea koulussa; jokainen meistä vuokrasi oman skootterin. Nyt tuo autotalli halkeaa kohta liitoksistaan. Siellä on on myös minun ensimmäinen skoduni (vai kevytmoottoripyöriksikö nämä luokitellaan) odottamassa aamua.

Opettelin lauantai-iltapäivän ajamista tässä lähimaastossa Kerobokanissa. Maisemat on varmaan samat kuin Eat, Pray Love -elokuvan viimeisellä tunnilla. (Elokuvaa en kyllä suosittele.) Täällä ajamiseen kuuluvat riisipeltojen välissä kulkevat tiet, Absolut vodka -pullot ja väistämään oppineet koirat. Joku onneton oli tainnut jättää väistämättä... Enää makasi paisunut koiran ruumis joen pinnalla kypäräkaupan vieressä. Vodka liittyy tähän siten, että lähes joka kojussa myydään bensaa juuri noissa lasipulloissa. Halvemmaksi tulee kuitenkin tankata bansa-asemilla. Tai tankkauttaa sillä asemien pojat täyttävät tankkisi, kun itse avaat vain korkin.

Tänään ajeltiin koko kuusikko jo Denpasarin koulureitti. Oli jännittävää ajaa muun muassa liikenneympyrää "väärään suuntaan" tietämättä ketä tai mitä pitäisi väistää. Väistäiskikö sitä sitten kaikkia vai ei ketään. Täällä kaksipyräisellä matkustaa tosiaan kätevästi viisihenkinen perhe, sylikukko, surfilaudat tietenkin, oma ja lainattu omaisuus, valtavat jääpalat jotka aina välillä putoavat maahan, mutta ne nostetaan takaisin (joku tarvitsee ne limuunsa) ja siis ihan mitä vain.

Isälle ja kaikille voin kertoa tässä vaiheessa, että hyvin tämä ajelu on sujunut. Pitää vain olla todella skarppina, todella rauhallinen. Tänään on tullut ajettua pimeässäkin Nirvana-pesulan valtava pyykkipussi jalkojen välissä. Hyvin meni sekin. Jos tämän nyt handlaa, saa vastalahjaksi vapauden tulla ja mennä oman mielensä mukaan. Vielä kun saisi reitit kulkemaan silmäluomilla ja lihasmuistissa.

Lauantai-iltana ajoharjoittelun jälkeen nautimme perinteisestä balilaisesta tanssista aina yhtä hyvän ruuan ja juoman kera. Koko aikana olen kerran saanut vähemmän mielyttävän aterian ja silloinkin se vaihdettiin pyytämättä. Ruoka on lähes poikkeuksetta parasta ikinä missään. Enkä liioittele.

Perinteikkäät tanssit Balilla jäljittelevät yleensä temppelitansseja tai hindulaisen mytologian tarinoita. Pieni liike kätkeekin taaksensa suuren merkityksen. Siro käden asento on juonikuvio, jonka huomaamiseen täytyy harjaantua. Kaikki tämä vahva symboliikka on puettu kauniisiin väreihin, liikkeisiin ja ilmeikkäisiin taitaviin tanssijoihin. Esitystä seuraa kovin mielellään, vaikka juonta ei ymmärtäisikään, ihan vain puhtaasta estetiikasta nauttien. Kuin kaunis japanilainen elokuva ilman tekstitystä. Ehkä uudet toistuvat tanssit tuovat myös ne puuttuvat tekstit.

Kaikki meille esiintyneet tanssijat olivat kuuromykkiä, minkä huomasimme vasta myöhemmin. Yksi poika poltti jalkansa esityksen aikana ja joku näki hänen myöhemmin vaikeroivan. Tanssijan taival se ei ikinä ole se helpoin tie.

Nyt pitäisi taas kerran olla jo nukkumassa. Yöaikaan riittää vain parhaiten nettikaistaa tässä talossa, kun muut nukkuvat. Olen kuitenkin aikaisin pystyssä ja teen vaikka ranskan tehtäviä ennen kuin joku muukin herää siirtämään pöytää aamiaista varten. Huomenna ei paljon ehdi aamiasta valmistella, vaan kuuden tunnin päästä soi kello ensimmäiseen koulupäivään ja se on menoa sitten. Veikkaan, että tässä talossa ei moni muukaan vielä nuku.

Ai niin, vaihtaessani rahaa virkalija totesi, että nimeni tarkoittaa kukan sisällä olevaa ainetta, jota perhoset janoavat. Pitäisi ehkä jäädä tähän maahan asumaan eikä esimerkiksi Intiaan, missä sitä on pelkkä vaate.