Orang kerja

Täällä on ilmassa sadekauden tuntua. Vesipisarat kasaantuvat pilviksi, mutta vielä mitään ei tule alas. Tuuli on navakampi alle 80 km/h nopeuksillakin. Vielä tämän kuukauden ajan pitäisi kuitenkin olla kuiva kausi.

Olen eksynyt matkalla kouluun ja matkalla kotiin auringonlaskun aikaan. Se tunne kun aurinko paistaa matalalta sokeuttaen silmiä, ja kaikki joilta olet kysynyt tietä, ovat neuvoneet eri reitin. Siinä voi sitten lohduttautua sillä, että kohta on pimeää, niin eipä ota silmiin tuo aurinko enää. Yhtään en kyllä kadu tuota pyörän vuokraamista ja reitiltä katoamisetkin ovat jääneet tällä viikolla. Enää ei pelota, vaikka mitä tuolla tiellä näkisi. Tykkään tästä ajamisesta kamalan paljon. Voisin melkein sanoa että rakastan, mutta se on niin vahva sana se. Eilen ajoimme 40 km luoteeseen Tanah Lotille eikä se olisi ollut ollenkaan sama auton ikkunasta.

Koulu on vienyt enemmän aikaa kuin kukaan meistä odotti. On saanut mm. pitää esitelmän Euroopan unionin ja The Association of Southeast Asian Nationin (ASEAN) eroista, selostaa lakitunnilla perusjutut vallan kolmijaosta Suomessa ja oikeastaan kaikesta mahdollisesta muustakin, mikä liittyy jollain lailla oikeustieteeseen tai sitten ei liity (interaktiiviset luennot), turismin tunnilta esseetehtäviä ja historiakulttuurimaantietoetnologiatavatmitävielä-oppiaineesta taas esitelmän tehtäväksi.

Opettaja on aina joko Pak (mestari, isä) tai Ibu (rouva, äiti) ja hänet tunnistaa valtavasta kultakellosta. Bahasa indonesian oppitunneilla jokainen on vuorollaan Ibun tentattavana kääntäen englannista indonesiaksi lauseita; "Ystäväni äiti on Kutan rannalla ottamassa aurinkoa ja juomassa kuumaa kahvia aamiaiseksi, päällään halpa saronki, joka maksaa 679.500 rupiaa" tai jotain muuta vastaavaa. Tuima ilme päällään opettaja tuijottaa noin kolmekymmentä sekuntia pistävästi ja heittää sitten ilmoille tuollaisen lauseen. "Don't be shyyyyyy!". Kieltä kyllä oppii hassun nopeasti.

Yliopistorakennus on viihtyisä ja luentosalit ovat ilmastoituja. Aamulla pitää muistaa pakata mukaan oma wc-paperi, sillä koululla sitä ei ole. Paperista luovuttiin, kun opiskelijat eivät tienneet, mitä sille tehdä vaan heittelivät nurkiin vain. Tyypillinen aasialainen huuuhtelu käy kätevästi, sillä toileteissa on aina vesisanko ja kauha. Muuta ei sitten olekaan. Toisaalta se on hyvä asia, sillä Suomessa aina puudutti odottaa tyttöjen vessajonossa, kun sisällä olevat vain meikkasivat, juttelivat ja mitä lie odottivat kaveriaan (okei, oon tehnyt tätä myös). Näissä unisex-vessoissa, joihin mennessä toivoo, että pytyn kansi on nostettu ylös (se on silloin vähemmän märkä) ei ainakaan kukaan hengaile muuten vain.

Denpasariin ajellessa vaatteet tummuvat pakokaasusta silmissä, ja sitä samaa kaasua kun hengittää tarpeeksi, alkaa kaivata maaseudulle. Kuvasin viime lenkiltä muutaman kuvan naapurustosta, joita julkaisen tässä samalla. Otsikko "orang kerja" tarkoittaa "ihmisiä töissä" ja seuraavina kertoina, kun kirjoitan, se tulee kyllä olemaan ihmisiä ihan vapaa-aikaa viettämässä. Sitäkin orangitkin tekevät kuitenkin aika paljon.