Julkaisen nyt tekstin, joka on kirjoitettu ehkä viikko sitten. On vaikea ehtiä koneelle kaiken tämän keskellä... Seuraavina päivinä tulen kuitenkin kirjoittamaan enemmänkin. Olisi aika paljon kaikkea, josta voisin kertoa. Monesti ainoa oikea kanava on vain yksityinen muistikirja, mutta tällekin paikalle on tarinansa. Aloitetaan.
Rannat kalliokielekkeiden välissä, temppeli jylhällä vuorella, kilpikonnasaari, vesiurheilumahdollisuudet... Ja viimein auringonlasku päättää päivän kauneimman espanjalaisen ravintolan terassilla. Nusa Dua todella tietää, miten tuottaa matkailijoille mielihyvää. Viime lauantaina otimme tulevan vakkarikuskimme päiväksi Nusa Duan seuduille Balin eteläkärkeen ja kävimme muun muassa Uluwatussa, Dreamlandissa, Padang Padangilla, Turtle Islandilla. Autonkuljettaja näytti mielestään parhaita paloja seuduilta. Eikä mikään ollut pettymys. Joinain pävinä posket kipeytyvät hymyilemisestä. Tuokin oli niitä päiviä.
On täällä ollut vastoinkäymisiäkin. Sunnuntaina en saaanut yhtään aaltoja. Teki mieli kaivaa surffilaudalle hauta. Näitä asioita ei voi ottaa liian kevyesti. Nirwana-pesula hukkaa meidän vaattetamme. - Kas siinä meni paras t-paita, ja tuosta nuon vain rakas toppi! Onneksi tilalle saa näitä vieraan miehen boksereita. Joo, kyllä maksan kaiken, kun varmaan pesitte myös hukkaamanne vaatteet.
Viimeksi annoin pyykkini skootterivuokraajien matkaan. Laiva on lastattu turismilla, niinpä balilaiset ovat aikamoisia monitoimibusinessmiehiä. Taikasieniä kaupitteleva heppu vuokraa sivussa ajoneuvoja, korukauppias onkin myös hieroja ja banaanimyyjältä saa bensaa.
Saanko nyt valittaa? Karpolla on asiaa, kun Sarilla on tämä yskäkin. Köhää ei lainkaan helpota se, että koko ajan ympärillä palaa jotakin. Peltoja kulotetaan maanteiden varsilla, hyttysmyrkyt vaikuttavat villalla, suitsukkeet esi-isille ja jumalille paksuntavat ilmaa kaikissa suljetuissakin tiloissa ja tupakat palavat koulun kanttiinissa syödessä. Toisaalta Ubudissa poltetaan ruumiita kovin julkisesti, että onko tämä nyt sitten niin paha? Myrkyttäkää vain naapurit samalla tuholaissavulla tämäkin piha (olen tässä jonkun harmaan pilven keskellä terassilla)!


Aamuisin syödään kaksi aamiaista; ensin se tavallinen ja sitten pakokaasuannos koulumatkalla. Indonesia on maailman kolmanneksi suurin saastuttaja maailmassa. Jo pelkästään liikennettä katsomalla sitä ei voi kuin ajatella, että niinpä ja voi voi. Kohta on meidän karkumatka puhtaaseen ilmaan Gileille, joissa hallitus on kieltänyt kaikki moottorikäyttöiset ajoneuvot. Saarilla liikutaan todellakin vain kävellen tai hevosvankkureissa. Eilen kuulimme, että myös laivaliikenne saarelle on hyvin säänneltyä.


Gilin speed boat -matkan kaupannut mies halusi kuiskata meille marijuanan saatavuudesta saarella. Gileillä ei ole poliisia, vaan kaikki ongelmat ratkaistaan kyläläisten kesken. Sen sijaan Balilla on tiukkaakin tiukempi lainsäädäntö ja huumausaineista rangaistaan ankaralla kädellä; kuolemantuomioitakin toimeenpannaan. - But don't bring it here, don't bring it here! mies jatkoi supinaansa jo huomattavasti kovemmalla äänellä. Tässä lähellä vankilassa viruu tälläkin hetkellä lukuisia eurooppalaisia nuoria huumeiden hallussapidon vuoksi. Läheskään aina he eivät ole tienneet kantaneensa mitään. Tai sitten on vain jossain vaiheessa karannut käsistä...Tämä saari on monelle tanssilattia vuorella; pudota voi kamalan korkealta.
Olen kuullut, että Suomessa on syksy nyt. Arki se on meillä täälläkin, vaikkakin juhlaa puolillansa. Aika juoksee liian nopeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti