Olen kanssasi Kuala Lumpurissa

Olen jumissa tässä kaupungissa. Niin blogin puolella kuin silloin oikeastikin. Kerron tuosta kohta lisää, mutta jaan tässä samalla muutaman lomakuvan. Mikään ei ole niin tylsää kuin toisten ihmisten lomakuvien katsominen. Silloin kun ei saa unta, pitäisi pyytää joku esittelemään Rodos-kuviaan. ”Tässä on joku kivi vanhasta kaupungista ja täällä sai aivan parasta fetasalaattia! Noniin, siinä on Oiva avannut Ouzo-pullon...” Sellaista matskua tulossa siis. Pakko katsoa!

Tarina alkaa siitä, että Balilla ei ole aivan yksinkertaista saada tulostettua paperia. Parin ahkerimman meistä piti kiertää lähtöaamuna mopoilla etsien tulostusliikkeitä. Ja kuulemani mukaan ainakin viidessä eri liikkeessä jokaisessa oli joko a) muste loppu b) paperi loppu c) toiminta loppu eli liike remontissa d) jotain muuta loppu, mitä, keksi itse_________.  Tarkoituksenamme oli siis tulostaa lentolippuja, ja saimmekin suurimman osan tulostettua, kun sitten tapahtui tapaus a, ja loput liput tulivat näkymättömällä musteella. Lähdimme silti matkaan luottavaisin ja kevein mielin, sillä liput olivat kuitenkin sähköpostissa.  

Kuala Lumpurin kentällä muutamaa mukavaa päivää myöhemmin olemme hyvissä ajoin lähtöselvityksessä, kun seuraa hankaluuksii, hankaluuksii.  Uhkaa tuomio jäädä maahan. Meillä on (tietenkin) liput Ho Chi Minh Cityyn eli Saigoniin, mutta ei lippuja sieltä pois (aiomme mennä bussilla Kambodzhaan). Virkailija ei suostu lyömään leimoja passeihin ja päästämään meitä koneeseen, sillä hän tarvitsee todistuksia siitä, että olemme poistumassa Vietnamista ennen kuin tulee tarvetta viisumille (raja on kaksi viikkoa). Meillä on sähköpostissa lentoliput Kambodzhasta taas Kuala Lumpuriin (Balille ei pääse suoraan), mutta ei paperilla. Se on ongelma! Tulee kova käsky ostaa (täysin turhat) lentoliput Saigonista Kambodzhaan nyt heti tai jäädä maahan ja hankkia viisumi. Mitkään selitykset eivät tämän malesialaisen virkailijan kanssa auta. Poistumme jonosta.

Samoina hetkinä villamme tytöt (muut paitsi minä, kirjoittajan huomio) ovat lentämässä takaisin Balille. He seuraavat välillä vierestä, peruuntuuko koko meidän loppumatka tuohon. Turhia lentolippuja ei tässä lähdetä ostamaan varsinkin, kun viimeksi tarkistettaessa tuo väli maksoi satoja euroja (siksi se bussi). Eikä tännekään olla jäämässä eli nyt tarvittaisiin puolustuksen puheenvuoro. Air Asian tiskillä, joka on meidän lentoyhtiömme kaikilla näillä neljällä ostetulla lentomatkalla, pistämme vielä parastamme. Jassi selittää tilanteen ja nainen pöydän takana näyttää siltä, että ei ymmärrä yhtään mitään. Voin kertoa, että tässä alkaa olla todella kiire koneeseen.

Jo paljon aikaisemmin olemme kertoneet, että meillä on lennot kyllä Kambodzhasta pois, ja että lennot on varattu ja maksettu. Senkin olemme kertoneet, kuinka aiomme olla Vietnamissa vain kolmesta neljään päivään ja meillä on hotelli siellä siksi ajaksi maksettuna. Tuolle ajalle ei tarvita viisumia eikä bussimatkaa tarvitse varata etukäteen. – Tuloksetta. Olemme tarjoutuneet maksamaan viisumin Vietnamiin päästyämme, mitä ei toki tarvita kuin yli kahden viikon oleskeluun, mutta tuomio on ja pysyy samana. ”Ostakaa lentoliput tai jääkää Malesiaan” mies suostuu vain sanomaan.

Kunnes tämä Air Asian ystävällinen naisihminen yllättäen ymmärtääkin englantia täydellisesti, niin ja ennen kaikkea hän ymmärtää. Näytän hänelle kalenteristani lentojen varausnumerot ja Antti antaa varausnumeron Saigonin hotellista. Hän tarjoutuu tulostamaan meille puuttuvan lipun kuitin pientä maksua vastaan. Sitten kuuluu ihania ääniä: ”Pam, pam, pampam, pam!” Tuo kuuluu, kun lyödään leimat passeihin. Päässä on soinut koko ajan se laulu ”päästäkää minut pois Kuala Lumpurista - - ” vai miten se meni. Jatkossa on muistettava taas kuinka tärkeää Aasiassa on, että kaikki on paperisena. Sähköinen toimisto on siellä joissain, missä on Eurozone ja valuuttakriisit.



Juoksemme oikealle portille. Niin kiire ei ole, ettei silti ehtisi ostaa vähän donitseja. Siinäkin meinaa tulla vielä viimeinen virhe, kun tulee taas muistutus, ettei luottokortti kelpaa oikein mihinkään Kuala Lumpurin lentokentällä.  Heitämme Jassin kanssa kaikki ringetit tiskiin, ja niillä saadaan yksi pulla ja vesipullo messiin. Nousemme koneeseen. Lento Vietnamiin alkaa! Ensin kone täyttyy vain valtavasta savusta, mutta se ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun stuertit yskivät tuota käryä. Puen sukat jalkaan ja yritän jännittää Vietnamin vastaanottoa (riittääkö tuo tulostettu lentolipun kuitti siellä, otetaanko meidät maahan ilman viisumia), mutta nukahdan kesken ajatusten.