Näyttäkää minulle taxikuskinne, niin minä kerron, millainen on kaupunkinne. (Teksti sisältää paljon kärjistystä. Peace.)
Kuala Lumpurissa on paljon maahanmuuttajia muun muassa Intiasta ja Bangladeshista, joista hotellikorttelimmekin elämä koostuu. Malesian valtauskonto on islam ja se houkuttelee tänne muslimeja kauempaakin. Hotellimme on itse asiassa basaarin sisällä, jossa kauppa käy ja musiikki pauhaa yöhön. Aamulla melu on kuitenkin poissa ja kokit paistavat munakkaita hulppealla kattoterassilla. Olenko muistanut mainita, että rakastan hotellien aamiaisia? Tykkään myös hotellihuoneista kaikkine pikku sampoo-purkkeineen ja valkoisine lakanoineen. Laatikossa on aina Raamattu (täällä Koraani) ja safety boxin numero täytyy aina käydä erikseen pyytämässä aulasta. Maailmat vaihtuvat ulkona ja silti huone on ikään kuin aina sama. Se on jännää. Okei, mutta nyt piti aloittaa valitusvirsi taxikuskeista.
Kerrotaanpa esimerkki eräältä päivältä. Haluamme saada kahdelle ihmiselle taxin Petronas tornien läheltä hotellille. Matkaa on puolitoista kilometriä ja iltapäivän aurinko paahtaa kosteata ilmaa. Edessä siintää upea kuuden vapaan taxin jono. Kysymme ensimmäiseltä, voisiko hän viedä meidät hotellillemme ja vastaus on, että ”Lyhyt matka, voitte yhtä hyvin kävellä. – Aha, no me haluaisimme ottaa taxin. ”Ei, en lähde.” Seuraava mies sanoo, että ”Ei tänään, kun Intian pääministeri tulee vierailulle kaupunkiin”. OK, miten se liittyy yhtään mihinkään. No, ei se liitykään. Kävelemme seuraavan taxin luo, koputamme lasiin eikä sisällä oleva äijä edes katso päälle. Neljäs ei avaa ikkunaa, vaan pudistelee päätään ja lyö ruman naamansa rattiin. Viideskään taximies ei yllättäen suostu ajamaan taxia, en muista oliko hänellä tähän selitys. Kuudes taxi jonossa (vanha kiinalaisen näköinen mies) voi viimein ottaa meidät auton sisään ja kuljettaakin. Mittari ei toki ala nollasta, mutta hei, this is not like Bali.
Hauskinta tässä koko taxiteatterissa on se, että Malesian lainsäädännön mukaan taxien on aina käytettävä mittaria. Meillä on kaksi tehtävää: ensimmäinen on päästä taxiin sisälle ja toinen saada kuski laittamaan mittari päälle. Jokaisessa autossa on tarra ”Minulla on mittari, ja minun on pakko käyttää sitä”. Haha. Kun viittaat tuohon tekstiin, kuski yleensä murahtaa kiukkuisesti ”Ei kenelläkään ole mittaria. Ei kukaan käytä mittaria”. Autoissa on myös lista säännöistä, joita taxikuskien tulisi noudattaa työssään. Se on oikeasti varmaan hauskuuttamistarkoituksessa painettu tai sitten tällä maalla on ongelma.
Puhun nyt ammattikunnasta, joka tulee turisteille hyvin tutuksi. Ensin tavataan lentokenttävirkailijat ja sitten on yleensä aika tilata jo se taxi. Olisikin hyväksi ensivaikutelmalle, jos nämä kaverit olisivat ihan kunnon kansalaisia vai mitä olette mieltä? Meitä pyrki vedättämään eräs mies oikein kunnolla eikä suostunut ajamaan hotellille, vaan jätti syrjäiselle kujalla pimeinä tunteina. Siinä oli miehellä liuta maanmiehiä ympärillään ja kummasti sovittu hinta ei ollutkaan enää sovittu. Joskus on parempi vain maksaa vähän enemmän.
Totta kai aina voi mennä myös metrolla. Metroluukulle on laitettu lappu ”Please say thank you” ja tässä tullaankin tämän maan toiseen ongelmaan (minun mielestäni). Ihmiset ovat, no, vähemmän mukavia. Tulin tänne toisaalta Balin ”painolastin” kanssa. Ballilla kun hymyt ovat ylitse pursuavia ja käytös aina iloisen ystävällistä. Suurkaupungissa elo on yleensä erilaista kuin paratiisisaarella, mutta täällä kyllä hämmensi suoranainen töykeys välillä. Toki tapasin paljon myös ihania malesialaisia, mutta ensivaikutelma Kuala Lumpusta oli, no niin, tarvitseeko jatkaa.
Ja kuitenkin loma alkoi jopa ällöttävän ihanasti Malesiassa. Kymmenen päivää reissussa tosiaan ja tässä maassa kolme yötä. Voisin kertoa kaikenlaista, mitä tuohon kymmeneen päivään mahtuu. Tässä alkaa pikkuhiljaa sisäistääkin näkemäänsä, kun Balilla on ollut jo 20 tuntia. Nettiyhteys vain on kuin Kuolan taxikuskit (please toimi nyt, and I will say ”thank you”).
Näytän muuten vanhalta hipiltä julkisissa. (Farkkupaita Zara, housut ja kaulassa roikkuva laukku Gina Tricot.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti