Suurin Gili-saari. Bilesaari. Heimokoru enteili tulevaa yötä ja vain he, joilla se on, näkivät kaiken saman.
Täällä meillä oli reissun laadukkain majoitus. Hintaa tuli 50.000 rp eli alle viisi euroa huoneelta, ja sillä sai vedettävän vessan, suihkusta puhdasta vettä ja pyyhkeen. Viimeistään aamiaiset tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Suosittelenkin siis lämpimästi Pondok Twins Garden nimistä majataloa. Paikan omistaja Ibu (en muista kuollaksenikaan nimeä, tästä on jo monta viikkoa) oli asunut samalla saarella koko ikänsä. Saarella, jonka kiertää kai ympäri puolessatoista tunnissa ja hevosella nopeammin. Syntynyt siellä ehkä reilu kolmekymmentä vuotta sitten ja siellä elellyt. Hän ei ollut koskaan poistunut edes Balille ja kyseli meiltä millaista siellä on. Oli jotenkin kummallista kertoa, koska Bali on kuitenkin siinä niin lähellä häntä.
Miten erilainen elämä olisi, jos olisi pysynyt ikänsä samassa kylässä? Kulkenut vain kävellen tai hevosella eikä ikinä olisi nähnyt yhtään kaupunkia tai vaikkapa autoa? Kaikki ihmiset olisivat tuttuja lapsuudesta ja suurin osa heistä olisi myös sukua. Ja sitten olisi ne ohimenevät turistit, jotka pysähtyisivät saarelle juomaan, syömään ja nukkumaan. Ehkä joskus tutustuisi paremmin johonkuhun heistäkin, mutta se olisi aina ohimenevä tuttavuus. En tiedä, vaikea kuvitella. Tuskin elämä sen huonompaa olisi. "Same same, but different."
En kuvannut tällä saarella oikeastaan mitään. Liitutaulutekstit nyt on vähän jännittävä valinta kuvitukseksi, mutta olkoon. Paluumatka Gileiltä sujui valtavassa tyrskyssä, mutta pahinta oli pikaveneen bensan käry. Kun bemo lopulta pysähtyi tutun Groove-kyltin eteen villan lähellä, ja kun sai suljettua huoneensa oven takanaan, tuntui kuin olisi ollut poissa kolme kuukautta. Onneksi on ihmisiä, joiden kanssa sai jakaa tuon kaiken. Gilit tulevat näkymään vielä pitkään yksityisissä unissa, painajaisissakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti