Saarista hiljaisin ja mielestäni ehkä myös kaunein. Aika pian sen jälkeen kun tulimme maihin, heitin rikkinäiset sandaalini roskatynnyriin eikä kenkiä tarvittu koko aikana. (Uudet sandaalit ostin Trawanganilta matkalla ravintolaan.) Täällä on enemmän valkoista hiekkaa, kirkkaampaa vettä, suurilla virtauksilla. Koralleja ei ole rantavesissä kuten Airilla, mutta eipä ole snorkkelipääparejakaan. Paikan viehätys on osaksi siinä, mitä täällä ei ole. Tällaiseksi voisi kai kuvitella paratiisisaaren.
Täällä Balilla on kuitenkin tapahtunut paljon tuon reissun jälkeen. On kuulunut erittäin hyvää ja sitten huonompaa. Enimmäkseen on tapahtunut hyvää. Tänään oli kaksi maanjäristystä, mutta ne olivat pieniä siellä missä olin.
Etsin äsken rannalla Josh nimistä kaveria, jolla oli jotain mitä olin kadottanut. Kaikki mitä olen joskus kadottanut, palaa luokseni. Silti olen asettanut itseni hukkaamiskieltoon. Ranta oli aika tyhjä, koska kaksi maanjäristystä olivat pelottaneet ihmiset pois, vaikka tsunami-varoitusta ei annettukaan. Olen ostanut lentolippuja. Kohteina ovat Kambodža, Malesia ja Vietnam, mutta kaikkiin ei mennä lentämällä.
2 kommenttia:
Voi että mikä paikka ja mitä kuvia!! On ollu kyllä kiva lukia mitä sinne kuuluu! Hyvä että näyttää pyyhkivän hyvin :)
Kiitos paljon kommentista Terhi! Luin tämän ihan onnessani, vaikka vastaankin vasta nyt. :) Hyvin pyyhkii joo, kerropa sinäkin vähän kuulumisiasi vaikka fb:n mail boxin kautta!
Lähetä kommentti