Meren pohjassa. Temppeli nimeltä Tanah Lot, Balin kuvatuin nähtävyys edessä, mutta kuvaan vain maata ja lätäköitä. Miten mielenkiintoinenkaan voikaan olla vuorovesi. Mielenkiintoisempi kuin 300.000 japanilaista turistia, jotka peittävät temppelin. Miten hyvältä ja tutulta meri tuoksuukaan. Mielenkiintoisempi kuin nähtävyydet, japanista kotoisin olevalle turistille, on vain länsimaalaiset turistit. Mitä valkoisempi länkkäri, sitä halutumpi hän on nousevan auringon maan asukkien kuvagallerioihin. Ensin väläytän jenkkihymyni perheen pojan kanssa, sitten tyttären. Isän kanssa oma kaverikuva, tietenkin. Räpsinnästä ei tule loppua. Kiitos ja kohtelias poistuminen. Perheen äiti varmaan pärjää ilman kuvaakin.
Tanah Lotin kuuluisi erottua saarena meressä, mutta tähän aikaan vesi on liian alhaalla. Tänne tullaan katsomaan auringonlaskua. Olen oppinut, ettei auringonlasku ole joka paikassa sama. Se ei ole edes samassa paikassa sama. Sama se, tuona päivänä oli ne pilvet.
Kyltti johtaa luolaan, jossa on pyhä käärme. Annan vanhalle miehelle vanhan setelin. Hän murahtaa merkitsevästi - annoin liian vähän. Luolassa (eli noin metri edellisestä) on toinen samanlainen käppänä ukko kädessään taskulamppu, jolla hän osoittaa käärmettä. Kysyn saanko ottaa kuvan tuosta laihasta otuksesta. Salamanvalo paljastaa hänet koko pyhyydessään, koko arkisessa käärmeen nahassaan.
Portilla, jossa tullessa näimme hääparin, on pakko ottaa vähän kuvia maallisemman käärmeen kanssa.Tyyppi lipoo sinistä kieltään ja tiukentaa otettaan ympärilläni. Sen ruumis on painava, mutta pehmeä eikä kokemus ole ollenkaan epämiellyttävä. Paitsi nyt tuolle käärmeelle. Kai. Palaamme kotiin halki pimeiden riisipeltojen. Mennessä oli saanut huomata, että luonto on täällä hyvin erilaista vain 40 kilometrin ajomatkan päässä. Millaista se onkaan kauempana.
Viikonloppuna olimme Balin eteläkärjessä Nusa Dualla ja niillä hoodeilla. Mahtava viikonloppu takana, ei voi muuta sanoa. Paitsi että jotain sanon seuraavassa blogikirjoituksessani. BB-talomme on myös saanut uuden asukin, kun Ile tuli taloon. Mimpi indah teman-teman. Kauniita unia ystävät.
3 kommenttia:
Pakko kommentoida kun kerrankin olen koneen ääressä enkä puhelimella surffaile netissä. Oon ihan koukussa sun blogiin, sä oot niin hyvä kirjoittamaan ja nuo sun kuvatkin on tosi kivoja! :) Ihan kuin olisi itsekin Balilla ;) En koskaan kommentoi puhelimella, se on jotenkin vaikeaa :( Joten nyt tähän oli pakko tulla kommentoimaan että luen ja tykkään ja älä koskaan lopeta bloggaamista! Tsemppiä koulujuttuihin ja nauttikaa lämmöstä :) t. Kauhajoella sataa jo kolmatta viikkoa putkeen :(
Kiitos Masa kovasti! <3 Vaikka kestikin näin kauan vastata tähän se ei tarkoita, etteikö viestiäsi olisi huomioitu. :) Nautin lämmöstä enkä aio sykkiä tuon koulun kanssa liikoja... Luen aina niin mielelläni sun elämästä ja Linnean tietysti myös. Kyllä se sade siellä lakkaa ja saattaa siirtyä tännekin monsuunien muodossa. :)
En voisi olla enempaa samaa mielta<3! Mutta toi kaarme! Se nayttaa ihan silta, etta aikoo syoda sut iltapalaksi. Krokotiili oli kuitenkin sopo.
Lähetä kommentti