"Life is a beach"

Olen asunut pienellä saarella kohta täydet neljä kuukautta. Siihen nähden täällä on näkynyt aika vähän kuvia rannoilta muuta kuin Gilien osalta, jotka nekin ovat Lombokia. Balilla on lukematon määrä erilaisia hiekkarantoja niin surffaukseen, uimiseen, ateriointiin auringonlaskussa, hindumenoihin, sukellukseen, vesiurheiluun tai rantabaareihin säkkituoleineen. Kaikelle on olemassa ranta. Osa hiekkarannoista on aivan valkoista korallihiekkaa, toiset mustaa vulkaaniperäistä kiveä. Jossain kiviä ei huomaa kaiken sen roskan alta.

Ensimmäisenä astuimme Kutan rannalle, jonne todella moni turisti jää koko ajaksi. Se on sellainen markkinapaikka;  "Osta hieronta, jousipyssy, tupakka, öljy, hattu, manikyyri, koru, taulu, leija, arak-viina, jäätelö, saronki, juorulehti, rantapoika!” Kaikki länsimaalaiset miehet ovat siellä pomoja ja naiset kauniita. Aika pian jätimme Kutan. Tutustuimme syvään etelään ja puhuin blogissani Nusa Duasta, kun tarkoitin Padang Padangia tai Dream Landia. Nuo paikat eivät ole ihan niin täynnä kuin Kuta, niissä on enemmän nuoria ja niihin pääsee kätevästi skoottereilla. Niissä on ihan kaunista.

Nusa Duallakin on tullut käytyä myöhemmin läpi tarkkojen turvatarkastusten. Se on rikkaiden turistien leikkikenttä, jonne paikallisilla ei ole mitään asiaa.Valtavia valkoisia ihmisiä, makaamassa tuoleilla, nauttimassa suurten kansainvälisten hotelliketjujen all inclusive drinkkejä. Näitä ihmisiä varten on rakennettu rantahotellit suurilla uima-altailla unelmarannoille. Olen aina vähän ihmetellyt tuota. Että miksi? Siellä he lilluvat uima-altaissaan muutaman metrin päässä merestä. Ja "Balilta loppuu pohjavesi 2015". En kysy sitä, miksi tarjonta vastaa kysyntään. Vastaus on kuitenkin se, että kaikki länsimaalaiset miehet ovat pomoja ja naiset kauniita. Vastaus on vanha kunnon raha. Mutta kysyisin siltä lillujalta, että miksi lillut siellä? Pienemmälläkin reissaamisella saisi saman vaikka Härmän Kuntokeskuksessa.

Meillä on ollut kivaa Nusallakin. Näistä kuvistakin muutama on sieltä. Suosikkirantani on kuitenkin sellainen pieni, jonne saa ajaa aika tovin skootterilla, jossa on muutama halpa heinäkattoinen ravintola, kaukana rannasta siintäviä surffareita, korallihiekkaa ja paljon aaltojen ääniin hukkuvaa hiljaisuutta. Muut kuvat ovatkin tällaiselta rannalta. Se ei ole mikään salainen ranta, mutta ihmeen vähän siellä on ketään. Saavuimme sinne seuraamalla vain joitain surffareita. Matkalla ohitimme myös väkeä, joka oli matkalla juhlallisuuksiin temppeliin rannan yläpuolella. Tuon rannan kauneus oli osaksi myös siinä matkassa, joka sinne vei.

  

 

 

Olen käynyt nyt myös meren pohjassa. Ensimmäinen sukellus laitteilla on tehty ja kerron siitä lisää kunhan saan merenalaisia kuvia muistikortilleni. Sanon nyt vain, että oli aika oma todellisuutensa. Sanon myös, että "vau". Olimme Kiran, Juuson ja Jarin kanssa Tulambenissa II Maailmansodan hylyllä, joka kasvaa korallia ja vilisee elämää. Viikonloppuna, minun ja Kiran pitäisi suorittaa Open Water Divers –kortit. .

Sitä ennen pitäisi vain tervehtyä, sillä olen flunssassa nyt. Nyt on niin kaikkea meneillään, ettei ehtisi olla kipeänä. Jouduin jo perumaan meidän ulosmenon ranskalaisen Clairen kanssa. "Je suis tombée malade..." Harmitti. Peruin myös kaikkea muuta. Taas voin todeta kahden päivän jälkeen, että olen kyllästynyt olemaan kipeä. Ehkä typerin ajanviete ikinä tuo sairastelu.

Meillä on loppukokeet koulussa seuraavina päivinä. Ei tarvitse pitää peukkua, mutta pitäkää tuon parantumisen osalta. Olen ehtinyt oppia, että veden alla peukun ylhäällä pitäminen tarkoittaa, että mennään ylös. Nyt pitäisi vaan päästä ensin pinnan alle.