Balilaisissa häissä

Keskiviikkona kävin hindulaisissa häissä. Matkalla maahanmuuttovirastoon näimme Jassin kanssa perinnepukuista juhlakansaa tienvarrella, mikä enteili suurten seremonioiden alkua. Varmin keino nähdä jotain mielenkiintoista, on jättää kamera kotiin. Käytän tuota taktiikkaa todella monesti. Tällä kertaa kävimme kuitenkin kodin kautta ja palasimme Nikonin kanssa ihan tähän lähelle maantien varteen, jotta saisin muutaman valokuvan kauniista sarongeista ja tielle ulottuvista koristeista. Nuo tosin ovat kovin tavallinen näky Balilla, koska uskonnolliset juhlat ovat hyvin näkyvä osa katukuvaa. Ennen kaikkea koko hindulaisuus näkyy täällä erilaisina juhlina. Balilaisten kalenteria rytmittävät pyhäpäivät, temppelien vuosipäivät, erilaiset perhejuhlat; niin hautajaiset, häät kuin viisauden hampaiden poistot… Harvemmin noihin tulee kuitenkaan osallistuttua, vaan jää vain seurailemaan silmillään siksi ajaksi, kun kulkee ohi. Tällä kertaa tuli oltua häissä.

Puhuimme mukavia ulkona olevien miesten kanssa. Minut napattiin erittäin hyvinvoivalta näyttävän vitsiniekan polvelle ja Jassi nappasi kuvan. Vaikka meidän sarongit sekä koko muu juhliin kuuluva varustus oli kotona vaatekaapissa, pyydettiin meidät iloisesti sisälle itse juhlaan. Saimme osaksemme suurta ystävällisyyttä ja lämmintä, sopivaa, uteliaisuutta. Sisällä odotti oma maailmansa, jota ei tielle nähnyt. Kaikki oli aseteltu tarkkaan suurta päivää varten. Näihin saleihin naiset olivat kantaneet koristeita päänsä päällä viime päivien ajan. Vähän tuli mieleen eräät ranskalais-marokkolaiset häät Etelä-Ranskassa viime syksynä. Mutta kaikki kullanväri ja kukkaloisto oli kerrottu sadalla marokkolaismausteisiin verrattuna. Tiedättekö ne palmunlehdistä taitellut hindulaiset uhrilahjarasiat täynnä mm. kukkia, keksiä, kolikoita ja suitsukkeita? Minusta tuntui kuin olisin ollut yhden valtavan uhrilahjarasian sisällä. Hedelmäpinot hipoivat kattoa, palmunlehdet olivat taiteltuina mitä kauneimpiin kuvioihin, ilmassa oli savua, kankaiden värit kirjoloisteessaan… Ja sitten näimme morsiusparin.

Juttelin morsiamen kanssa, joka oli erikoisen rauhallinen. Hänestä välittyi sellainen tyyneys, mitä harvoin näkee vihkipäivänä. 26-vuotias sulhanen seisoi etäämpänä, hänkin tietenkin täydessä puvussaan ja meikissään. En tiedä kuinka monessa maailman maassa matkailijat toivotetaan näin tervetulleiksi intiimeihin juhlallisuuksiin kuten nyt häihin. Jos olisimme olleet perinneasuissamme (ei sattumalta ollut päällä), olisimme saattaneet jäädä pidempään. Meille avattiin ruokapatoja ja pyydettiin syömään, mutta kieltäydyimme kohteliaasti. Balilla ei ole ollenkaan ihmeellistä, että paikalliset kutsuvat koteihinsa.  Kutsuja on tullut lukuisia vaikkapa liikenteen seassa skoottereiden selästä matkalla keskiosassa Balia, jossa turistit eivät ole vielä niin tuttu näky kuin täällä etelämpänä. Osa on toki hyötymistarkoituksessa esitettyjä, sillä monella on jotain ”bisnestä” meneillään (Hello boss! How are you, boss?), mutta kun balilaiseen tutustuu, hän on hyvin nopeasti avaamassa sinulle ovensa. Ja täydestä sydämestä olet toivotettu tervetulleeksi.  Eräs  Balin Prinssi kertoi taannoin blogissaan polttohautajaisista, joihin oli sattunut kaverinsa kanssa paikalle. Tuollainen kokemus elää länsimaalaisen mielessä pitkään, vaikka balilaisille kyse onkin hyvin luonnollisesta tapahtumasta. Elämä tosiaan on juhla.

Naurun paikka

Balilaisen miehen parhaaseen tyyliin kuuluvat tuuheat viikset ja suuri kultakello.

Pöydän antimia

Etsi kuvasta sulhanen

 

Morsiamen haastattelua

Eikö hän näytäkin vähän eräältä suomalaiselta laulajalta?

Näkymä salissa

Ketut?

Nuoriso takapihalla

Morsian ja kuokkavieraat