Tämä matka

Perjantaina juhlittiin läksiäisiä. Oli kovin kivat hipat, kiitos kaikille! Lauantaina koitti pieni muutto ja siivous. Vähän piti myös pakata. Sunnuntaina meillä oli "yksityistaxi" Turusta Helsinki-Vantaa -lentokentälle. Lähtö aamulla neljältä Tuomiokirkon juurelta ja Helsingistä aamulento Pariisiin.

Pariisin kentällä meni tovi ja sitten toinen samanlainen. Kymmenen tuntia lennettiin kohti aurinkoa Hong Kongiin. Välillä saimme tekoyön. Ja koko ajan tuntui kuin olisimme olleet Hong Kongissa. Kaikki ihmiset ympärillä olivat aasialaisia, samoin ruuat ja henkilökunta. Hong Kongista laskeuduimme Hong Kongiin.

Tykkään lentokoneiden miniatyyrielämästä. Astun sisään pienestä ovesta, istun pienelle penkille, avaan pikkuateriani ja katson pikkuruudusta suuria eläviä kuvia. Nousun aikana kaikki ulkona pienenevät ja lopulta katoavat eikä jäljelle jää kuin satunnaiset pikku-lennokit pilvien lomiin.

Meitä viihdyttivät leffat, tv-sarjat, pelit ja nytkähdysunet. Nytkähdysunet on se kun niska revähtää alas ja sitten herää siihen nytkähdykseen. Sen pienen välin (pään matkalla alas) nukkuu. Nukuimme me kyllä muutenkin. Olen ollut sellaisissa asennoissa, että jalat ovat mustelmilla. Kaksi kertaa heräsin siihen, että joku silitti päätäni. Olin käytäväpaikalla näiden "kolmen balikundini" vieressä. Säpsähdin katsomaan käytävälle
kuka se oli. Toisella kertaa siinä ei kävellyt kukaan. Epäilen erästä aasianlaista teinipoikaa

.

Hong Kongissakin odotimme myöhässä olevaa konetta. Balin koneessa näkyikin sitten jo balilainen elämäntyyli. Täydellinen iloinen sekasorto, ja silti (ainakin näennäisesti) kaikki on kauniin hallittua. 32:n tunnin matkustaminen päättyi, kun tulimme ensimmäiseen hotelliimme. Kävelimme illalla kaduilla päät hieman vielä jumissa. Hypimme pois skoottereiden tieltä, nautimme aterian ja otimme loppuillan chillisti.

Tämä pieni aika täällä on mennyt oikeastaan asunnon etsintään. Olemme käyneet tsekkaamassa Kutan aallot ja ostaneet kahden euron Raybaneja. En laita lainausmerkkejä tuohon viimeiseen sanaan, koska me vain olemme synnynnäisiä tinkaajia.

Tänään meidän päivät hotellissa tulivat täyteen ja koska parempaa tarjousta ei sieltä saatu, kävelimme taas pitkin katuja kyselemässä majapaikkaa. Tänään tänne saapui myös kaksi tuttua tyttöä Suomesta. Sattumalta nämä tytöt asuivat meitä vastapäätä toisella puolella katua kivasti edullisemmassa hotellissa, joka täytti kaikki vaatimukset. Niinpä me siirsimme matkalaukut tänne kadun toiselle puolelle.

Hotellissa ei toki kuitenkaan koko aikaa asuta ja tänään tärppäsi myös villa-markkinoilla. Kiertelyjen ja keskustelujen jälkeen saimme vuokrattua jouluun asti idyllisen talon kuudelle hengelle. Taloon muuttaa minun ja poikien lisäksi nämä kaksi suomalaista tyttöä. Aamulla siirrämme tavarat uuteen kotiin, mutta pidämme myös tämän hotellin sovitut kaksi päivää ja tutustumme tähän Kutaan. Jännää asua kahdessa paikkaa Balilla samaan aikaan! Täytyy varmaan esitellä se villa täälläkin.

Nyt kello lähenee täällä puolta yötä (pitäisi muuttaa tuo blogini kello, se ei näytä edes Suomen aikaa) ja jumalille uhratut suitsukkeet kirvelevät silmiä. Hyvää illanjatkoa Suomeen. Täällä voidaan erittäin hyvin.

(Tämä teksti on kirjoitettu eilen 24.08, mutta nettiongelmien vuoksi julkaisen vasta nyt. Nyt on kiire juosta kylmään suihkuun ja sitten on lähtö Balin yöhön.)