Vietnamissa Mekong-joella asui kansaa, jota saigonilaiset pitivät kamalan laiskana väkenä. Me kävimme katsomassa, ja siellä he makasivat riippumatoissaan letkeästi. Tuo valtava, aikanaan läpikäymätön suuri mysteeri, kiemurtelee yhdistäen toisiinsa Kiinan, Vietnamin, Kambodžan ja Laosin. Sinä viime syksyn päivänä joella vaihdettiin koko ajan vain pienempää veneeseen, keskipäivän aurinko paistoi ja hatun alle saattoi piiloutua. (Välillä tahtomattani katosin siihen hattuun.) Poljimme polkupyörillä eikä niissä pyörissä ollut jarruja. Renkaat olivat tyhjät, mutta liikennekin rajoittui satunnaisiin banaanin poimijoihin.
Ohitimme viidakossa polkiessa siltoja, joissa aina oli joku nainen heiluttamassa samanlainen hattu päässään. Reittimme varrella oli hautaismaita, joita oli erikoista nähdä taas, sillä Balilla kaikki ruumiit poltettiin. (Tai ei niitä sielläkään heti poltettu, vaan vasta sitten kun perheellä oli rahaa tarpeeksi, ruumiit kaivettiin maasta esiin suuria polttajaisia varten.) Matka oli ehkä tosi kaupallinen. Siellä oli chileläisiä tyttöjä, pariskuntia jostain Euroopasta ja joku englantilainen nuori mies, joka sanoi oppaallemme "No more shops, shops are fucking booring". (Aussi- ja brittituristit ovat turistimatkojen suola.) Ja olihan niitä matkamuistomyymälöitä matkan varrella. Katsoin jotain pulloa, jossa oli käärmeitä ja skorpioneja viinassa (näitä, mitä Aasia on täynnä) ja opaspoika tuli sanomaan "Not for you! Only for man, only for man!" Ihan kiva päivä silti.
Ostin sitten hunajaisia karkkia matkaevääksi Kambodžaan. Siitä maasta seuraavaksi ennen kuin unohdan.
 |
| Kuvanottohetkellä olen tarkastanut pyörän kunnon: "Joo, mennään säkällä vaan". |
 |
| Rush hour! |
 |
| Matiaksen takana makaavaa koiraa ei näkynyt listalla. |
 |
| Melojanaisella oli hullu tahti! Ohitettiin kaikki muut veneet eli voitettiin toi kisa. |
 |
| Kuvan äijä oli mun suosikkihahmo |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti