En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään. Muistan joskus pitäneeni siitä, joten ajattelin kokeilla taas. Kirjoitan, että muistaisin tämän… Toisinaan sitä iskee nopea ohuehko muisto jostain, jonka on jo unohtanut joskus - ehkä jopa vuosia sitten. Sillä hetkellä mietin hetken, mitä kaikkea muuta olen mahtanut unohtaa. Paikkoja, ihmisiä ja heidän kanssaan viettettyjä hetkiä, jotka joskus olivat niin tärkeitä, unohtumattomia. Eikä sitten kuitenkaan. Tämä matka on yksi sellainen pitkä hetki, jota haluaisin havannoida, sulkea sitä pulloon ja nostaa vitriiniin. Sieltä sitten katselisin sitä ohuen lasin läpi. Jokaisella vieraalla olisi siitä jokin mielipide, mutta se olisi osa minun muistojani eikä kukaan muu tietäisi, mitä havaintoja jätin ulkopuolelle.
On niin kovin helppoa juosta paikasta toiseen huomaamatta mitään. Saatan kulkea työmatkan satoja kertoja näkemättä jotain kaunista rakennusta, puhumattakaan niistä kaikista rumista. Silti muistan, että tietyssä kohtaa tulee aina vastaan se nainen, joka näyttää koiraltaan. Tässä tapauksessa juurikin näin päin. En ole ollenkaan varma siitä, kiinnitänkö aina huomiota olennaisiin asioihin. Toisinaan se on hauskempi niin.
Ja sitten joskus sitä vain ihminen (lue Sari) eksyy. Tämän täytyy liittyä siihen, etten huomaa niitä rakennuksia… Olen siis mestari kaupunkieksyjä. Osaan hyvin suunnistaa metsässä ja vaikka olen toisinaan koiran kanssa samoillut vähän hukassa, niin aika helposti olen löytänyt maamerkkini takaisin polulle. Top 3 eksymiseni voisin luonnehtia vaikka näin:
3. Englanti, Lontoo 16-vuotiaana koulukaverin kanssa. Meillä oli käsissämme vastaleivotut sämpylät ja koska niiden piti (tietenkin) pysyä kuumina, juostiin kaupasta hostellille. Paitsi ettei juostu hostellille. Tuli pimeää ja sitten vielä pimeämpää. Tunnit kuluivat kaduilla harhaillessa, kun yritettiin löytää joku, kuka vain, joka osaisi neuvoa. Tapasimme lähinnä vain muita eksyneitä. Kunnes sitten tuli se ihana ihminen ja osasi auttaa. Hostellin aulan läpi juostessamme taisimme vähän kiljahtaa ilosta. Ai, mitä tapahtui sämpylöille? Kylmiä olivat pirulaiset.
2. Egypti, 13-vuotiaana pikkusiskon kanssa. Tämä etelänmatka alkoi niin kivasti, että eksyttiin siskon kanssa heti ensimmäisenä päivänä valtavalle hotellialueelle. Tilannetta ei parantanut se, että armas siskoni astui rannalla lasinsirpaleeseen. Sitä haavaa pestessä Punaisenmeren rannalla tuli melkein toivoton olo. Muovipussi jalassa konkkaavan 11-vuotiaan kanssa me kuitenkin löydettiin määränpäämme. Vanhemmat eivät niin kauhean rennosti tätä ottaneet.
1. Turussa, enpäs kerrokaan ikää. Olin ensimmäisiä kertoja Turussa ja astuin väärään bussiin. Hassusti sitä sitten päädyin jonnekin peltomaisemiin. Otin toisen bussin eikä senkään reitti vienyt ollenkaan sinne, missä minun olisi pitänyt jo olla. Mitä tekee tämä ihana bussikuski; poikkeaa reitiltään ja vie minut oikeaan osoitteeseen! Ajattelin, että “Vau mikä kaupunki“. Samalla viikolla kadulla juoksi vastaan kymmenen alastonta miestä. Nykyään täällä on aika tavallista jo.
Meitä on myös siskon kanssa etsitty Kanadassa, kun eksyimme “jännän äärelle” kauppakeskuksessa emmekä huomanneet ajan kulua. Kanadassa siepataan teinityttöjä, joten paikalliset sukulaiset olivat kauhuissaan. Vanhemmat reagoivat ostamalla meille rannekellot. Aina näillä poluilta poikkeamisilta on myös saanut jotain. Jos ei hienoa kelloa, niin nähnyt jotain mielenkiintoista. Se on myös hienoa huomata pärjäävänsä aika hyvin tuollaisissa tilanteissa. Toisinaan melkein ylpistyn siitä, miten hyvä olen tässä!
Iän myötä eksymiset ovat harventuneet. Seikkailla voi näköjään myös niin, että tietää missä menee. Reilun kuukauden päästä pitäisi mennä Indonesiassa Balin saarella. Sitä ennen on vielä monta työpäivää, päiviä ja öitä Suomeen jäävien kavereiden kanssa , perheen kanssa vietettyjä hetkiä, Japanin aivokuume ym. -rokotuksia, viisumipapereita ja “rennostelua” Suomen suvessa. Aion nauttia tästä kaikesta.
Tässä kirjoituksessa ei ollut vielä yhtään mitään asiaa (Balista). Eksyinkö aiheesta? Siellä tulee kuitenkin olemaan kotini elokuun lopusta jouluun. Tämä blogi on myös kuulumisien kertomiseksi Suomeen. Tulen kuvaamaan paljon (yritän olla ottamatta övereitä tässä), joten blogi tulee olemaan myös aika valokuvapainotteinen, luulisin.
Fiilis on aika odottava, rento ja utelias.
Tähän kirjoitukseen osallistui myös Jukka Poika taustalla soiden:
6 kommenttia:
Tykkään tykkään tykkään! <3
Sä kirjoitat niin sujuvasti ja rennosti, olisin voinut lukea vielä pitkästi lisää.
Mä muistan ton Turkueksymisen! Sulla on kyllä uskomaton tuuri selvitä ehjänä kaikesta tuollaisesta. Meidän pitää kyllä ehdottomasti vielä nähdä, mielellään ainakin pariin otteeseen, että ehditään kunnolla jutella ja nauraa varastoon. :)
Samaa mieltä Mean kanssa, sun tekstiä on tosi helppo ja kiva lukea! Ihanaa että päätit aloittaa bloggaamisen, pysytään vähän täällä Suomessa perillä et mitä siellä Balilla tapahtuu kun lähdette sinne :)
Mä muistan ehkä ikuisesti tuon teidän eksymisen Lontoossa...Oltiin ihan sairaana huolesta ku muistaakseni kumpikaan ei vastannut puhelimeen tai sitten teillä ei ollut puhelimia mukana tms. Jälkeenpäin taidettiin monet kerrat nauraa koko jutulle, ja meidän matkan valvojat ei taida tietää kyseisestä episodista vieläkään ;))
Ootko menossa töihin Balille vai ihanko muuten vaan näkemään ja kokemaan, pidemmäksi aikaa? :)
T. Saijuska :)
Well, hello there!
Tännehän on löytänyt jo kolme lukiokaveria. :)
Kiva kuulla, että on helppolukuista. Muutenkin mukava saada kommentteja. Antaa tulla kovaa kritiikkiäkin vaan blogikonkarit. ;)
Saija, olen menossa syyslukukaudeksi vaihtoon Balille. Tulee varmasti kierreltyä myös saaren ulkopuolella jonkinverran. :)
Haluan antaa vinkin liittyen noihin matkaoppaisiin. Bradt -kustantamo on osoittanut painavansa erinomaisia oppaita jotka kattavat kirjan aiheena olevan valtion aina suurista kaupungeista pienimpiin perähikiöihin saakka. Arjessa vastaan tulevia tilanteita on kuvattu realistisesti ja jos jossain on jotain näkemisen arvoista tai toisaalta arvotonta, on sekin sanottu suoraan. Afrikassa matkustaneena suosittelen Bradt -kirjoja todella lämpimästi!!
Hei kiitos paljon vinkistä! :)
Lähetä kommentti